Kävin tänään potilasasiamiehen luona. Se oli vähän erilaisempaa, mitä olin kuvitellut. Ajattelin että siellä laaditaan yhdessä se vahinkoilmoitus, mutta käytiinkin läpi vahinkoilmoituksen rakennetta, millainen sen pitäisi olla ja tapahtumia, mitä minulle on tapahtunut, miksi haen korvausta. Toki potilasasiamiehelläni oli taustatietoinaan tietoja, mitä olin kertonut puhelimessa. Kirjoitan siis vahinkoilmoitushakemuksen itsenäisesti. Se asia on MINUN juttu, ei kenenkään muun. Minä tiedän sen parhaiten ja osaan kuvailla siihen asiat. Sanoin vain, että olen aikamoinen tarinatyttö, että saisin siitä aikaan useita sivuja, jota kukaan ei jaksaisi lukea. Niinpä hän kertoi ne pääasiat, joiden alle voisin tiivistää tarinaani.
Nyt tiedän, että minun on kerrottava kaikki minua hoitaneet hoitolaitokset siihen potilasvakuutushakemukseen. Lisäksi on myös korostettava sitä, että kipu, josta kärsin, oli sietämätön. Ja se, että tästä jäi myös kosmeettinen haitta.
Ja viimeisimpänä sanoin potilasasiamiehelleni sen pahimman. Että en voisi enää koskaan imettää. Se on pysyvä haitta, mikä minun on erittäin raskas kantaa, koska se oli minulle niin tärkeä asia. Sehän on pahin, koska se vaikuttaa minun elämääni. Jos se asia henkisesti estää minut hankkimasta lapsia.
Pöydällä oli nenäliinojakin, mutta minä en tarvinnut niitä. Olen sen verran käsitellyt tätä koko prosessia päässäni ja itkenyt sen takia, että nyt pystyin puhumaan siitä kuin se olisi jonkun ulkopuolisen asia.
Ja kuuleman minun kannattaa odottaa vielä siihen asti, kun olen toipunut korjausleikkauksesta, kunnes laitan potilasvahinkokeskukseen tämän korvaushakemuksen.
Mutta potilasasiamieheni todellakin toivoi, että saisin korvauksia.
Nyt tiedän, että minun on kerrottava kaikki minua hoitaneet hoitolaitokset siihen potilasvakuutushakemukseen. Lisäksi on myös korostettava sitä, että kipu, josta kärsin, oli sietämätön. Ja se, että tästä jäi myös kosmeettinen haitta.
Ja viimeisimpänä sanoin potilasasiamiehelleni sen pahimman. Että en voisi enää koskaan imettää. Se on pysyvä haitta, mikä minun on erittäin raskas kantaa, koska se oli minulle niin tärkeä asia. Sehän on pahin, koska se vaikuttaa minun elämääni. Jos se asia henkisesti estää minut hankkimasta lapsia.
Pöydällä oli nenäliinojakin, mutta minä en tarvinnut niitä. Olen sen verran käsitellyt tätä koko prosessia päässäni ja itkenyt sen takia, että nyt pystyin puhumaan siitä kuin se olisi jonkun ulkopuolisen asia.
Ja kuuleman minun kannattaa odottaa vielä siihen asti, kun olen toipunut korjausleikkauksesta, kunnes laitan potilasvahinkokeskukseen tämän korvaushakemuksen.
Mutta potilasasiamieheni todellakin toivoi, että saisin korvauksia.
Kommentit
Lähetä kommentti